VAELTAMASSA SISILIASSA 2019

Vaeltamassa Sisiliassa, huhti – toukokuu 2019

Meillä oli lennot Helsinki – Catania – Helsinki. Catanian kentältä otimme varaamamme auton. Vaellukset teimme Landscapes of Sicily-kirjan ja gps:ään ladattujen reittien avulla.

27.4 – 4.5 CEFALU, GATTO HOLIDAY HOME
Asuntomme on hiljaisella alueella, kapean ja hiljaisen kadun varrella.

Meillä on kaksi makuuhuonetta ja tähän asuntoon mahtuisi vaikka seitsemän henkilöä. Asunnon takakuistilla on myös kesäkeittiö ja pöytä.
Kävimme illalla kävelemässä alueella ja katsastamassa ranta-aluetta. Vaikka illalla oli ihan mukavan lämmintä (varjossa viileää), ei uimaan lähteminen oikein houkutellut.

1. vaellus:

Päädyimme lähtemään n. 50 km:n päähän ”maltilliselle kävelylle metsäteille ja vuoristourille”. Ajelimme ensin kylästä moottoritielle ja sieltä lähdimme kiipeämään kohti vaelluspaikkaa. Moottoritiellä on paljon rotkon ylittäviä siltoja ja niiden kansissa saumoja, jotka kolisevat pyörien alla. Tiet moottoritien ulkopuolella ovat melko huonossa kunnossa. Eihän täällä routaa liene, mutta tiet kuplivat, kuin routa olisi runnellut. On kuoppia ja rikkoutuneita paikkoja.

Reitti 21: VALLONE MADONNA DEGLI ANGELI

Tällä reitillä noustaan ylämäkeen helppoa soratietä pitkin ja tieltä hyvää polkua pitkin ylös Monte S Salvatorelle.

Reitti ei ole raskas ja sopivan viileä päivä teki kävelemisestä helppoa. Lunta on vielä tuolla korkeudella (1630m) muutamissa paikoissa melko paksultikin syvänteissä.

Lintujen laulua on paljon näin kevätaikaan. Välillä kuljetaan metsässä ja välillä aukeilla kallioilla.  Kevään kukkia on paljon maastossa ja muutamia sellaisia, joita emme muista muualla nähneemme.  Käärmekin nähtiin luikertelemassa soratiellä.

Otin käärmeestä kuvan ja kirjan kuvauksen perusteella se lienee myrkytön tapaus. Puree, mutta ei ole myrkyllinen. Kiva reitti, mistä näkee alas viljellyille pelloille ja muutamiin kyliin.

Reitillä kohtasimme vain kaksi muuta pariskuntaa.

Reitille tuli pituutta 9,8km, nousua/laskua 464m ja aikaa meni yht. 3t 40min

2. vaellus:
Lähdimme vaellusreissulle mahdollisimman lähelle, ettei tarvitse möykkyisiä teitä ajella kovin pitkiä aikoja. Ajelimme n. 40 km:n päähän ja loppumatkasta sinnekin sai väistellä kuoppia ja veden syövyttämiä teitä. Reitti lähtee keskeltä maaseutua, missä on lehmiä laiduntamassa. Porttien läpi saa kulkea, mutta ne pitää sulkea jäljiltään.

Reitti 35: CACCAMO AND MONE S. CALOGERO

Parkkipaikalla oli pari muuta autoa jo meidän tullessa paikalle. Aamulla oli viileää ja tuulista, joten laitoimme lämmintä vaatetta päälle.

Aluksi sai kulkea huppu päässä, että tarkeni jotenkin. Aluksi kuljimme hyvää soratietä laitumen ohi. Rinteillä oli vaaleita lehmiä vasikoineen eivätkä välittäneet kulkijoista. Reitti lähtee nousemaan rinteelle noin kilometrin jälkeen ja tapasimme siellä neljä Italialaista nuorta ihmistä koirineen. Luulimme, että kaikki kolme koiraa olivat heidän, mutta he kertoivat, että yksi on heidän ja kaksi vaaleaa paimenkoiraa olivat lähteneet mukaan parkkialueelta.

Koirat lähtivät meidän mukaan edestakaiselle reitille. Toinen koira tuli suorastaan syliin ja oli hyvin luottavainen, mutta toinen oli arempi. Veikeitä otuksia. Ne näyttivät hyvin voivilta, joten mitään villikoiria ne eivät olleet.

Nousimme melko jyrkkää rinnettä pitkin ylöspäin. Yksi piikkilanka-aita piti alittaa ryömien, koska porttia ei ollut. Polku oli ajoittain haalistunut, mutta reitti oli meillä gps:lle ladattuna, joten sen avulla oli helppo suunnistaa. Polku oli ajoittain vieriväinen, mutta ylös saakka pääsimme. Sumu haittasi näköalojen katselua jonkin verran, mutta se mikä nähtiin, oli kaunista rinnemaisemaa ja kaupunkeja/kyliä alapuolella.

Kevään kukkaloistoa oli myös ihailtavana. Keltaisia pensaita ja kukkia, sekä jotain helmililjan näköistä kukkaa, mitä emme ole aiemmin vaelluksilla nähneet. Kevät ja alkukesä ovat parasta vaellusaikaa näillä korkeuksilla.

Sosiaalisempi koira tuli kerjäämään ruokaa syödessämme eväitä kallion päällä. Annoimme molemmille pienet palat leipää ja vettä jogurttimukeista. Arempi koira uskalsi tulla syömään ja juomaan vasta sitten, kun kaveri tuli samaan aikaan käden lähelle.

Tämä oli edestakainen reitti ja lähtiessämme takaisin alaspäin, tuli Italialais-seurue vastaamme. Koirat lähtivät heidän mukaansa uudelleen ylärinnettä kohti ja tiemme erosivat.

Vierivällä polulla palaaminen oli työlästä ja kämmeniin tuntuvaa, kun nojailimme vaellussauvoihin. Polun varrella laitumella oli valtavan kokoinen sonni lehmien seassa. Sonni vain vilkaisi meitä laiskasti, emmekä onneksi kiinnostaneet sitä. Pellolla oli perhe grillaamassa ja he näyttivät elekielellä, että tulkaa mukaan syömään. Vilkuttelimme, mutta emme sentään lähteneet syömään heidän ruokiaan. Ilmeisesti vapunpäivä on täälläkin vapaapäivä, sillä talojen verannoilla oli paljon ihmisiä syömässä ja vapaata viettämässä.

Päivä oli aika kolea, eikä auringossakaan tarvinnut heittää pitkähihaista paitaa pois päältä. Ehkä täällä alhaalla olisi ollut lämpimämpää, mutta ylhäällä oli koleaa.

Reitille tuli pituutta 9km, nousua/laskua 590m ja aikaa meni 5t

Lauantai 4.5
Toisen viikon majapaikkaan ajoimme moottoritietä pitkin Messinan kautta. Luulimme katselevamme rannikon maisemia, mutta toisin kävi. Emme ole missään nähneet niin paljoa tunneleita, kuin tällä matkalla. Tunneli toisensa perään ja osa jopa kolmen kilometrin mittaisia. Eipä siinä paljoa maisemia nähnyt. Rotkojen ylittävillä silloilla on korkeat kaiteet, joten niistä ei nähnyt mitään.

Matkaa Linguaglossaan oli yli 200 km, mutta pääosin ajettiin moottoritiellä, joten matka eteni joutuisasti. Kännykän navigaattorin ohjeilla pääsimme hyvin perille.

Linguaglossa 4 – 11.5 Casa Vacanza Etna
Meillä on käytössämme pieni talo, joka on suuren puutarhan takana, lukitun portin ja aitojen sisällä.

Vieressä on omalla tiellään varustettu talo, missä näyttää olevan neljä suurta koiraa ja kanoja pihalla. Toisella puolella on pitseria ja omistaja esitteli meille, että aidan yli voi sieltä ostaa pitsoja.

Luultavasti olimme ensimmäiset kesän asukkaat täällä ja talo oli hyvin kylmä tullessamme. Laitoimme ilmalämpöpumput huoneissa päälle, sekä lämpöpuhaltimen ja säteilylämmittimen päälle ja talo alkoi lämmetä. Uima-allaskin pihassa on, mutta sitä ei ollut vielä puhdistettu talven jäljeltä. Näissä kylmyyksissä emme sitä edes kaipaa.

Alkukesän keltainen ja punainen villikukkien määrä ilahduttaa silmää teiden varsilla.

Tämä puoli saarta on huomattavasti rehevämpää kuin Cefalun seutu. Teiden varsilta kasvustot ryöppyävät tien puolelle ja hankaloittavat näkyvyyttä muutenkin kapeilla ja mutkaisilla teillä.

3. vaellus:
Lähdimme aamulla ajelemaan Etnan suuntaan. Siellä on muutama vaellusreitti ja valitsimme niistä yhden. Aurinko paistoi aamulla lämpimästi, mutta tuuli oli aika kova. Kännykän navigaattori ajelutti meillä varmaan kaikki seudun kapeimmat tiet ja mutkat, mutta lopulta kuitenkin löytyi Etnalle johtava tie. Perillä oli jo valtavasti ihmisiä ja autoilla, sekä busseilla tuli koko ajan lisää. Tuuli oli todella kylmä ja lämmintä vain muutama aste. Me laitoimme päällemme lämpimät takit ja pitkät housut.

Reitti 2: SCHIENA DELLÁSINO AND THE VALLE DEL BOVE

Lähdimme taivaltamaan reitille, vaikka sumua oli runsaasti ja tuulikin kovasti. Etnalla on useita reittejä vaeltamiseen ja lyhyempiä nousuja kraattereita ihailemaan. Myös hisseillä pääsee ylös ihailemaan maisemia.

Me kävelimme kilometrin matkan maantietä pitkin ja autoja tuli koko ajan virtanaan paikalle. Päästessämme kivetylle polulle ylämäkeen, kuului vain lintujen laulua ja autojen ääntä alempaa. Useita muita vaeltajia tuli vastamme rinteellä.

Kesemmällä lienee kirjassa mainittua kukkaloistoa polun varrella, mutta nyt oli vain erivärisiä orvokin näköisiä kukkia mättäissä. Sumu oli niin sankkaa, että alaspäin ei nähnyt oikein mitään.

Me käännyimme noin tunnin nousun jälkeen takaisin. Yhden ison seurueen jäljessä seurasi kaksi kulkukoiraa. Ilmeisesti lähtevät vaeltajien mukaan ruuan toivossa. Tämä retki jäi vaisuksi, kun luvattuja rannikkonäkymiä ja kaupunkeja emme nähneet sumun vuoksi. Ylhäällä oli todella kylmä sumun ja tuulen vuoksi.

Palasimme autolle ja lähdimme ajamaan toista reittiä pitkin asunnollemme. Navigaattori halusi taas esitellä kaikki pikkutiet ja välillä tuntui, että olemme suunnilleen kevyen liikenteen väylillä. Pääsimme lopulta moottoritielle ja sitä pitkin lähemmäs asuntoa.

Reitille tuli pituutta 8km, nousua/laskua 365m ja aikaa meni 3t

4. vaellus:
Lähdimme vaellusreissulle Taorminan ja Messinan välimaastossa sijaitsevaan paikkaan. Lähin kylä on Itala. Valitsimme kännykän navigaattorista reitin, josta osa kuljetaan moottoritien kautta. Lopulta hyvin kapeaa tietä Itala nimisen kylän läpi. Kaikki kylät täällä ovat ikään kuin kauhtuneen ja ruosteen värisiä, niin tämäkin.

Ajelimme uskomattoman kapeita kujia pitkin vuoristoon johtavalle tielle. Ylempänä vuoristossa ei juurikaan ole asuttuja taloja, vaan hylättyjä ja muutamia viljeltyjä tontteja. Villikukat ja pensaat ovat vallanneet tontit. Tällä puolella saarta vuoristotiet ovat paremmassa kunnossa kuin toisella puolella. Monen kapean mutkan jälkeen pääsimme vaellusreittimme alkupäähän. Aivan viime metreillä oli lehmiä keskellä tietä.

Rauhallisesti ne vain katselivat meitä, eikä ollut tietoakaan väistämisestä. Autoa piti nytkytellä sentti sentiltä eteenpäin ja viimein tilaa tuli sen verran, että pääsimme ohi. Pysäköimme auton metsätien varteen ja lähdimme kävelemään ylös vuorelle.

Reitti 11: MONTE SCUDERI

Alkumatka kuljetaan lehtipuiden reunustamalla metsätiellä ja sieltä on kivat näköalat puiden lomasta alas Italan kylään.

Ylhäältä avarammista maisemista näkee useaan suuntaan viljellyille ja harvaan asutuille jyrkkäseinäisille laakson seinustoille. Kävelimme soratietä eteenpäin ja yritimme opaskirjan mukaisesti vielä ylemmäs polkua pitkin. Emme löytäneet polkua ja ehkä se on jo täynnä puskia käytön puutteessa. Tällä saarella on joissain paikoissa tuettu pengerryksiä maanvyörymiltä puun oksista tehdyillä aidoilla. Niitä emme ole muualla nähneet.

Teimme lenkin metsätietä pitkin ja lähdimme paluumatkalle. Kivoja maisemia näimme, mutta olisimme kuitenkin halunneet ylemmäs vuoren rinteelle nähdäksemme kauemmas.

Välillä paistoi aurinko, välillä saimme pientä sadetta niskaamme. Ylhäällä oli kova tuuli, joten pitkähihaista piti olla päällä koko ajan.

Reitille tuli pituutta 8km, nousua/laskua 420m ja aikaa meni vajaa 4t

5. vaellus:
Ajelimme reitille kyläteitä pitkin muutama kymmenen kilometriä asunnolta Messinaan päin. Lukemattomien mutkien ja yhden kapeakatuisen kylän läpi ajettuamme pääsimme avariin maisemiin ylhäällä vuoristossa.

Tie oli kunnossa ja näköalat alaspäin laaksoihin olivat kauniit.

Reitti 14: ROCCA NOVARA

Auto jätettiin tien varteen ja lähdimme kiipeämään soratietä metsikössä kohti Rocca Novaraa . Ylempänä kuljetaan nurmettuneita polkuja avarassa maisemassa.

Alhaalla näkyy yksi kylä ja niityillä on runsaasti kevään kukkia, sekä joukko lampaita.

Nousimme vähitellen ylös Rocca Novaran juurelle.
Rocca Novara on hyvin korkea ja sinne on noustava vierivää sorapolkua pitkin hyvin jyrkästi kaarrellen.

Minä jäin sovinnolla vastapäisen matalamman jyrkänteen reunalle seuraamaan Paavon menoa vuoren huipulle. Välillä oli pitänyt mennä ns. nelivedolla, mutta sinne vain Paavo kiipesi.

Kallion laelta on näköalat joka suuntaan ympäristöön, mutta minun rajani kiipeämiselle ja korkean paikan siedolle kulki tässä kohdassa.
Palasimme takaisin autolle samoja jälkiämme.

Sää oli aurinkoinen, mutta melko tuulinen, joten pitkähihaista piti olla päällä koko ajan. Näimme tällä reitillä neljä muuta ihmistä liikkumassa.

Reitille tuli pituutta 8km, nousua/laskua 516m ja aikaa meni 4t

7. Vaellus:
Etnavuoren lähellä on useita vaellusreittejä ja niistä valitsimme tämän, joka on toisessa suunnassa kuin se, missä ensimmäisenä kävimme. Halusimme nähdä Etnan vuoden -81 purkauksen jälkiä.

Reitti 7: MONTE SPAGNOLO AND THE CISTERNAZZA

Ajelimme ensin reitin lähtöpaikalle melko hyviä vuoristoteitä pitkin. Reitti on luonnonsuojelualueella ja teitä/polkuja on kunnostettu suuren tulivuoren purkauksen jälkeen. Reitti kulkee osin sorateitä pitkin.

Alkumatkalla ihmettelimme tien varrella olevia, vielä lämpimiä nuotion rippeitä. Lämmin hohkasi niistä melko kauas. Vähän matkaa kuljettuamme näimme tauolla useita ihmisiä, jotka olivat raivaamassa poluilta pudonneita oksia ja risuja. He polttivat niitä tien varrella ja tervehtivät meitä iloisesti.

Reitti nousee hitaasti kohti vuoristoa ja matkalla näkee hyvin, kuinka laava on valunut pitkin rinteitä ja on nyt paksuina kerroksina rinteillä.

Laava on valunut pitkälle ja sen alle oli jäänyt mm. maatiloja, puutarhoja, viinitarhoja ja jopa pätkä rautatietä. Kävellessään näki, kuinka valtavista massoista on kyse. Metsää ja kasvustoa on laavavirtojen ulkopuolella ja jähmettyneen laavan seassa on kasveja jo kasvamassa. Laavan pinnalle on muodostunut hyvin karkeaa jäkälää.

Vaikuttava paikka.
Kävelimme rinnettä ylös ja metsän kautta takaisin autolle päin. Paluumatkalla on tehty muutaman sadan metrin matkalle polku laavan keskelle ja siellä näkee syviä laavasyvänteitä.

Rinnettä saa kävellä alas väsyksiin saakka mutkittelevalla polulla, ennen kuin pääsee autolle. Päivä oli aurinkoinen, mutta tuuli teki sään hiukan viileäksi, joten pitkähihainen paita piti olla päällä koko reissun ajan.

Reitille tuli pituutta 14km, nousua/laskua 500m ja aikaa meni 5t.

Perjantai 10.5
Loman ainoa ihanan lämmin ja aurinkoinen päivä. Otimme aurinkoa ja Paavo kävi tankkaamassa kylällä. Hän oli joutunut käymään ainakin viidessä paikassa, ennen kuin sai bensaa. Osa oli suljettu lopullisesti, vaikka kyltit oli paikoillaan ja jossain sai vain dieseliä. Yhdessä oli ollut niin paljon Italian kielisiä lisäohjelappuja, että niistä ei uskaltanut tankata. Suuremmilla bensa-asemilla on palvelua ja tankki täytetään puolesta ja rahastetaan myös heti. Pienillä asemilla on itsepalvelu. Viimein oli löytynyt asema, mistä sai otettua bensaa.
Illalla oli pakkaamisen aika.

Lauantai 11.5
Heräsimme klo. 4 ja jätimme lähtiessämme avaimet pöydälle. Talon omistaja muistutti edellisenä päivänä, että muistakaa käydä avaamassa portti, ennen kuin jätätte avaimet pöydälle ja laitatte oven lukkoon.

Lähdimme ajelemaan kohti Catanian kenttää pimeässä, mutta aamu valkeni ennen kuin pääsimme kentälle. Opasteet olivat aika huonot vuokra-autojen parkkiin, mutta onneksi se lopulta löytyi. Avaimet sai jättää postilaatikkoon.

Sisiliaan ei tarvitse palata vaellusten pariin uudelleen. Vaellusreittien alkuun on joka paikassa melko pitkä matka ja mutkaiset, usein huonokuntoiset vuoristotiet. Sää oli tällä kertaa tuulinen ja melko viileä. Vain viimeinen lomapäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Seuraavan kerran vaeltelemme Garda-järvellä syyskuussa.

 

Uudet Kotisivuni.org kotisivut