Vaeltamassa Italiassa 2017

Vaeltamassa Pohjois-Italiassa, Dolomiiteilla, kesäkuu 2017

Meillä oli lennot Joensuu – Helsinki – Mynchen. Sieltä maisemajunalla Pohjois-Italian Bolzanoon. Bolzanosta otimme varaamamme auton ja ajoimme majapaikkaan Chiusaan.

Kaksiviikkoisella matkallamme käytimme reittivalinnoissa apuna Sunflower: ”Dolomites and eastern South Tyrol”

1. vaellus: reitti 1
Cirkuit from Kreuztal via the Telegraph on the Plose summit and the Ochsenalm

Ajelimme St. Andrän köysiradan hissiasemalle, missä oli jo valtavasti autoja ennen puoltapäivää. Hissimatkan jälkeen ylhäällä oli henkeäsalpaavat maisemat vuorille ja alas laaksoon.

040
Me lähdimme vaellusreitille, jonka piti olla hyvin merkattu. Emme löytäneet reittiä GPS:lle, joka olisi helpottanut kovasti kulkemista. Polku lähti ensin jyrkkään alamäkeen laskettelurinteen suuntaisesti. Matkalla oli hotellirakennuksia, joita kunnostetaan kesäkautena. Lehmien laitumien läpi pääsi joko pienistä aukoista sähköaidassa tai ottamatta kiinni muovikahvasta ja avaamalla lankaa.

054
Laskeuduimme jyrkkää rinnettä polkua pitkin alaspäin ja tulimme lopulta tielle. Opasteet olivat huonot ja epäloogiset, joten jouduimme arvailemaan välillä, mistä mennään. Välillä kuljimme ylöspäin tylsää kiemurtelevaa asfalttitietä pitkin. Sieltä lähdimme polulle, josta emme olleet varmoja, viekö se takaisin hissin yläasemalle. Onneksi paikalle tuli pariskunta, jotka tiesivät, että polku menee todellakin hissiasemalle. Helpottuneina kävelimme ylämäkeen polkua pitkin ja saavuimme lopulta maisemareitille hissin yläaseman lähistölle.

Alueella on monenlaista aktiviteettia lapsille ja nuorille. Maisemareitin varrella on puusta rakennettuja eläimiä ja pylväitä. Lapsiperheitä oli paljon paikalla ja lapset leikkivät temppuradoilla.

073

Aurinko paistoi kuumasti koko päivän ja lämmintä oli välillä yli 30 astetta.

Matkaa kertyi 11,4 km, nousua ja laskua 440 m.
Kiva päivä, vaikkakin opasteiden puutteellisuus hiukan haittasi menoa. Näköalat etenkin ylhäältä hissiaseman tienoilta olivat huikaisevan kauniit. Me palasimme kaapelihissillä alas.

 

Seuraavana aamuna kävelimme hotellin lähellä kylässä lyhyen merkatun lenkin. Polku liikkuu metsässä ja jyrkänteen laidalta voi ihailla laaksoa ja vastapäisen rinteen asutusta. Koululaisia oli viettämässä ”vanhan ajan päivää” polun varrella. Siellä oli vanhan ajan laavu lampaan taljoineen ja mies menneisyyden vaatteissa. Lapset paistoivat tikkupullaa ja saivat tietoa entisistä ajoista. Me ohitimme heidät ja ihailimme puolestamme vastapäisellä rinteellä heiniä haravoivaa miestä. Rinne oli erittäin jyrkkä ja mies etsi jalansijojaan töitä tehdessään.

099

2. vaellus: reitti 7

From Lake Prags to the Seekofel Hut

Ajelimme aamuauringossa Prags alppijärvelle, jonka rannalla on hotelli nimeltään Pragser Wildsee. Vaikka olimme ajoissa liikkeellä, oli paikalla jo paljon autoja maksullisella parkkipaikalla. Alppijärvi on korkeiden jyrkänteiden ja kallioiden välissä. Vesi on erittäin kirkasta ja sopii myös uimiseen.

108

1,5 tunnin reitti kulkee järven ympäri ja etenkin lapsiperheet näyttivät jäävän tälle reitille. Me kiersimme puoli järveä ja lähdimme nousemaan jyrkkää sora/kivipolkua ylös. Jo aamusta oli lämmintä 30 astetta, joten aurinkoisella rinteellä oli kuuma. Reitti kiipeää ylöspäin koko ajan jyrkästi ja kukkia on melko paljon ylemmillä rinteillä.Väkeä oli paljon liikkeellä. Muutama lapsiperhekin oli matkassa ja ihailimme lasten joustavaa pomppimista polulla.

Yhden kallion kupeeseen oli laitettu vaijeri ja vahvistettu polku lankuilla.

132

Muuten pääsi eteenpäin polkua pitkin. Me nousimme vielä metsäistä osuutta reitin paikkaan, missä on vuoristoniitty ja jäätikköä. Käännyimme tästä kohdasta takaisin, sillä kuumuus ja jyrkkä nousu eivät houkutelleet menemään pidemmälle.

140

Nousuun meni aikaa kolme tuntia ja nousua tuli korkeussuunnassa 500 m ja matkaa n. 5 km. Takaisin laskeuduimme kahdessa tunnissa. Kaksi miestä kunnosti vaelluspolkua ja kalke kuului pitkälle matkalle. Päivä oli raskas kuumuuden ja rankan nousun takia. Maisemat eivät juurikaan muuttuneet nousun aikana. Järvi vain jäi kauemmaksi nousun aikana.

Kävimme kahvilla kesäravintolassa ja ajelimme hotellille. Muutamia pysähdyksiä oli matkalla tietöiden vuoksi. Lukuisat moottoripyörät jyristivät ohitsemme seisoessamme jonossa. Moottoripyöriä liikkuu täällä hyvin paljon ja pyöräilijöitä myös.

 

Seuraavana päivänä lähdimme viitoitettua vaelluspolkua pitkin alas Chiusan kylää tutkailemaan. Tässä lähistöllä on valtavasti vaelluspolkuja lyhyestä monen tunnin mittaisiin ja huoneessa on mainoskarttoja, joista voi tarkistaa reittien numerot. Hautovassa kuumuudessa oli helppo mennä alaspäin kylään. Polku kulkee yli teiden ja kivasti vehreässä metsässä osittain rautatien vieressä. Loppumatkalla on moottoritien alitus. Kylässä on kaunis, vanha kävelykeskusta. Siellä on kauppoja ja ravintoloita.

164

Kävelimme vielä iltapäivällä asfalttitietä pitkin hotellin yläpuoliselle tielle. Hiukan tuuleksi, joten käveleminen ei ollut tukalaa. Mies niitti heinää hyvin jyrkällä rinteellä laitteella, jossa oli piikkipyörät.

171

Tavallisilla pyörillä ei olisi asiaa sillekään rinteelle. Nykyään on sentään työnnettäviä laitteita, ettei tarvitse viikatteella niittää. Me kävelimme metsän kautta takaisin hotellille. Aivan kylän laidalla on suuri pihattonavetta. Sen varjoisalla seinustalla oli hyvin pieniä koppeja, joissa oli pieniä vasikoita. Hyvä että sopivat kääntymään kopeissaan.

3. vaellus: reitti 12
Circuit round Langkofel/Sassolungo

Lähdimme aikaisin aamulla ajelemaan kohti vaellusreittiämme. Navigaattori ohjasi meidät kapealle ja erittäin mutkaiselle vuoristotielle. Yhdessä tienhaarassa oli ”maitotonkka kottikärry-yhdistelmä” odottamassa tyhjennystä ja muutamassa muussa paikassa oli traktorien tai lava-autojen kyydissä pieniä tilatankkeja.

425

Täällä on niin jyrkät ja kapeat tiet, joten maidon kerääjä-autot eivät pääse pihoihin ja maito on tuotava suurempien teiden varteen. Vanhoilla miehillä on täällä usein tirolilaishattu+sulka ja sininen essu edessään. Essun kanssa he liikkuvat kaduilla ja puutarhatöissä.

Matkalla on yksi suurempi kaupunki, Val Gardena, jossa on paljon majoitusta matkailijoille ja sieltä lähtee myös kaapelihissejä ylös. Loppumatkalla ajoimme ylös hissiasemalle (Passo Sella), mistä reittimme lähti. Parkkeeraus maksoi 5 euroa ja iltapäivällä palatessamme oli kaikki lähialueen parkkipaikat tupaten täynnä autoja. Lämmintä oli 6,5 astetta lähtiessämme, joten laitoimme pitkähihaista päälle.

182 – kopio

Reitti lähtee 2180 metrin korkeudesta, joten ilma on sen verran ohutta, että kiirettä ei voi pitää, muuten alkaa hengästyttämään. Nousimme jyrkkää ylämäkeä rinteiden välissä ja näimme kauempaa murmeleita, jotka liikkuivat rinteessä. Ihmisiä oli paljon vaeltamaan lähdössä eri suuntiin ja koko lenkin ajan sai ohitella vastaantulijoita, sekä laskea nopeampia ihmisiä edelleen.

259 – kopio

Lapsiperheitä oli paljon liikkeellä ja aika pienet ihmiset menivät reippaasti eteenpäin. Yksi koululuokkakin oli liikkeellä. Koiria oli hyvin monella ihmisellä mukanaan. Yksi koira juoksenteli vauhdilla murmeleiden perässä. Murmelit vihelsivät kimeästi varoitushuudon ja ne pujahtivat koloihinsa piiloon koiran edestä.

Ensimmäinen persoonallinen ravintola on puolen tunnin kävelyn jälkeen näkyvästi esillä. Sen alapuolella on niityllä nautoja, yksi laamakin näytti olevan niiden seassa. Vaellustien vierellä on valtava lehmäpatsas, joten ravintolaakaan ei voi olla huomaamatta.

203 – kopio

Matka jatkuu alppiniittyjen kautta ja näköalat alaspäin ovat vaikuttavat. Kauniita latoja on joka puolella. Lampaat laiduntavat jyrkillä rinteillä. Laitumilla on hevosia ja lehmiä. Kaunis kellojen kilinä kuuluu kauas.

227 – kopio

Vuoristoravintoloita on useita reitin varrella. Yhden ravintolan luona oli suuri joukko urheilijoita juoksemassa jyrkkää rinnettä ylös sauvojen kanssa. Näytti aika raskaalle touhulle auringon paisteessa. Saman ravintolan alapuolella oli helikopterin laskeutumiskenttä.

Vuoristoa kierrettäessä maasto muuttuu kovasti. Ensin on tasaisen näköisiä niittyjä. Jossain vaiheessa maasto muuttuu rosoiseksi ja kiviseksi. Vuoren harjanteen yli tuli polku ja sitä pitkin olisi voinut hiukan oikaista matkassa, mutta nousu ja tietysti laskukin toisella puolella oli hyvin jyrkkä. Me kiersimme vuoristoa ympäri. Vaikka reitti oli pitkä, se ei tuntunut erityisen pahalta, koska nousua ja laskua oli vuorotellen.

255 – kopio

Loppumatkalla oli jonkin verran alppiruusuja kukassaan ja enemmän myös muita kukkia. Yhden kerran pääsimme kävelemään myös lumessa pienen pätkän. Laskettelurinteellä oli myös lumikasoja, jotka sulavat vähitellen auringossa.

302 – kopio

Reitti on yksi parhaista koskaan kulkemistamme. Aikaa meni pysähdyksineen 8 t 10 min ja pituutta reitillä oli 18,3 km. Nousua ja laskua oli 800 m.

Paluumatkalla jouduimme pysähtymään kahdesti tieremontin vuoksi laitettuihin liikennevaloihin. Ainakin sunnuntaina on liikenne kovin vilkasta ja odottamista riittää. Pyöräilijät ja moottoripyöräilijät ajavat jonojen ohi ja pääsevät aina ensimmäisinä liikennevaloista liikkeelle.

Seuraavana päivänä innostuimme lähtemään hotellimme yläpuolella olevalle metsäpolulle, joita löytyy vaelluskartasta. Otimme kartan mukaan, joten siitä oli hyvä yhdistellä eri polkuja ja osata myös takaisin kylään. Ihania metsäpolkuja rinteellä ja paljon vadelmapensaita jyrkillä hakkuualueilla. Täytyisi varmaan olla piikkikengät, että pääsisi niillä rinteillä keräämään vadelmia. Reitin varrella oli kiva vesiputous ja jyrkät rappuset ylös rinteelle.

Loppumatkalla kuljimme vilkkaasti liikennöidyn tien varrella, mikä on epämiellyttävää. Tien varrella oli kahdessa kohdassa laatta, missä oli mainittu kuolleiden ihmisten nimet ja kuva. Ilmeisesti kuolleet tien päällä. Reitille tuli matkaa 8 km.

4. vaellus:
Lähdimme kartan vaellusreittien 17 ja 10 risteyksestä (Gärner Netterkreuz) ja kuljimme reittejä 10-10-14-14-13-17 pitkin.

Valitsimme paikallisesta vaelluskartasta lenkin ja saimme sen myös tallennettua gps:lle. Menimme autolla Caerna/Garn nimisen kylän yläpuolelle n. 10 km:n päähän hotellistamme. Täällä kaikissa risteyksissä ja kartoissa kaikki paikan nimet on mainittu saksaksi ja italiaksi. Tällä alueella puhutaan saksaa. Sinne sai ajella ensin parempaa ja sitten hyvinkin kapeaa tietä pitkin. Suunnistimme gps:n reitin alkuun ja pienen etsinnän jälkeen olimme perillä. Reitin alussa oli runsaasti parkkipaikkoja tien kahta puolta, joten silläkin suunnalla vaelletaan paljon.
Aluksi kuljimme jyrkkää pitkien kuusien reunustamaa polkua ylämäkeen. Onneksi olimme lähteneet jo aamulla, ettei sää ollut vielä liian helteinen. Muutama peltokin ohitettiin. Uskonnollisia patsaita on usein puisissa kehyksissä myös vaelluspolkujen vierellä.

355 – kopio

Päästessämme ylös metsättömille rinteille, alkoi kuulua kaunis kellojen kilinä. Laitumella oli suuri määrä hevosia ja lehmiä sulassa sovussa. Paikalla kiviaitaa kohentamassa ollut mies kertoi, että eläimiä oli noin 200. Kellojen kilinä on vaikuttavaa. Harvoissa paikoissa on enää portteja, joista vaeltajat kulkevat, vaan puusta rakennettu kapea kaista, josta ihminen mahtuu menemään, vaan eivät suuret eläimet. Ei ainakaan jää portit sulkematta.

366 – kopio

Kävelimme pari tuntia avarissa maisemissa rinteillä ja nautimme näköaloista kauas vuorille ja alas laaksoon viljelyksille. Alppiruusut aloittavat kukintaansa silläkin alueella. Polkuja oli kunnostettu ja tehty kauniita aitoja kiemuraisista puista.

358 – kopio

Ladot ja vanhat rakennukset jaksavat aina vain viehättää. Yhdellä polulla oli valtavasti perhosia, jotka nousivat ilmaan ihmisen lähestyessä. Vieressä solisi pieni puro ja kun se etääntyi polusta, myös perhoset katosivat jaloista.

386 – kopio

Jouduimme kulkemaan muutaman kerran aitausten läpi, missä oli myös hevosia. Ne eivät onneksi välittäneet meistä mitään. Loppumatkan kuljimme metsän sisällä soratietä pitkin autolle.
Tämä oli kaunis maisemalenkki. Kartasta katsottuna ei oikein osaa arvioida matkaa, eikä maisemiakaan, mutta nyt meitä onnisti. Illalla paukkui ukkonen ja vettäkin satoi. Sää on kuitenkin helteinen ja yöllä on hiukan liian kuumaa.
10,5 km, 5 tuntia. Nousua/laskua 750 m.

Seuraavana aamuna kävimme etsimässä yhden geo-kätkön hotellimme läheisyydestä. Olemme pyrkineet etsimään yhden kätkön kaikista matkakohteistamme. Aina se ei onnistu, mutta nyt löytyi.

5. vaellus: Teis/Tiso

Päivällä lähdimme lähikylään autolla ja lähdimme sieltä vaellusreitille. Meillä oli mainoskartta mukana ja kylän ilmoitustaululla oli reittiehdotus. Siitä näki hyvin, mitä reittejä pitää kulkea. Täällä näyttää olevan pienissäkin kylissä pankki, pankkiautomaatti ja info-piste.

Reitti lähti Teis/Tiso kylästä ja sen pituuden piti olla 10,7 km ja aikaa piti kulua 3 h 15 min. Lähdimme ensin kylän kaunista katua pitkin ja kurkistimme kirkon pihalle, missä on hautausmaa. Hautaristien edessä on pieni ”puukehikko”, missä on kauniita kukkia. Yleensä ristiin on laitettu vainajan kuva. Hautausmaat ovat kauniita paikkoja. Muutama kerrostalokin ohitettiin ja niissä oli kauniit pihat.

388 – kopio

Kylän jälkeen alkoi raskas nousu ylös rinteelle metsän keskellä. Reitti liikkui metsäosuuden jälkeen niityillä ja yhden maatalon pihankin läpi. Kissa hoiteli pihalla pentujaan ja isäntä lehmiään navetassa. Hiukan harhaannuimme reitiltä, mutta pääsimme kuitenkin takaisin lähtöpisteeseen. Näköalat olivat tälläkin reitillä kauniit rinteille, vuoristoon ja metsiin. Meidän reitille tuli pituutta 11,9 km ja aikaa meni 4 tuntia. Nousua ja laskua oli noin 500 m.

407 – kopio

 

6. vaellus: reitti 24

Round the Drei Zinnen/Tre Cime di Lavaredo
Lähdimme aamulla ajamaan Toblahin suunnalle, missä vaelluskohteemme on. Matkaa kertyi autolla noin 100 km Misurinan kautta Rifugio Auronzoon. Loppumatkan 7 km ja paikoitus on maksullinen (25 e). Nousu ylös Rifugio Auronzolle on mutkikas ja korkeiden kallioiden reunustama. Matkalla on muutama pieni järvi ja hotelleja. Ylhäällä on ravintola ja niitä on useita myös vaellusreittimme varrella.

445 – kopio

Lämmintä oli lähtiessämme reitille 16 astetta, joten pitkähihainen vaate oli paikallaan. Alueelta lähtee useita vaellusreittejä sekä ylöspäin, että alaspäin. Me olimme valinneet Drei Zinnen vuoristoa kiertävän reitin. Moni muukin oli valinnut saman reitin, sillä ohittajia, sekä vastaantulijoita oli runsaasti. Tällä reitillä on mahtavat näköalat vuorille ylös- ja alaspäin. Polku on helposti kuljettava muuten, mutta vierivää kiveä on jonkin verran.

459 – kopio

Havukasveja on jonkin verran reitin varrella, sekä erilaisia kukkia. Muuten on eriväristä kalliota ja vuoren harjanteita. Komeaa nähtävää. Iloinen nelilapsinen italialasiperhe ilahdutti meitä iloisella laulullaan lähestyessämme parkkipaikkaa. Monilla oli lapsia mukanaan reitillä.

Kiva vaellusreitti ylhäällä vuoristossa. Ei kovin raskas ja komeita vuoria jaksaa ihailla. Pituutta kertyi n. 10 km, nousua/laskua 400 m ja aikaa kului taukoineen vajaa 5 t.

514 – kopio
Paluumatkalla oli paljon muitakin liikkeellä teillä. Traktorit aiheuttavat pitkiä jonoja, mutta onneksi kuljettajat pysähtyvät levikkeille ajoittain ja laskevat jonon ohitseen. Hotellille päästessämme oli hautovaa lämmintä 35 astetta. Kotimaassa on nyt juhannusaatto ja alle 20 astetta lämmintä.

7. vaellus: Mainoskartan reitti Wasserfallweg

Seuraavana päivänä etsimme opaskartasta mukavalta vaikuttavan reitin moottoritien toiselta puolelta olevilta rinteiltä ja lähdimme navigaattorin ohjeilla sinne. Pääsimme helposti reitin alkuun ja ajelimme rinteillä hyvinkin kapeilla ja jyrkillä teillä.

521 – kopio

Lähdimme WASSERFALLWEG reitille, joka nousee vesiputouksen vierellä ylös rinteelle ja välillä voi käydä ihailemassa putousta.

550 – kopio

Putouksien alapuolella on kallioaltaita, joissa voisi vaikka uida. Polun alkupuolella oli koju, josta olisi saanut ostaa vadelmia ja kirsikoita. Kukaan ei ollut valvomassa kojua, vaan maksua varten oli pieni rasia. Meillä ei ollut kolikkoja mukana, joten päätimme, että palattuamme reitiltä käymme marjaostoksilla.

522 – kopio

Polku putouksen vierellä on jyrkkä ja tehty osittain kivistä, osittain vahvistettu pölkyillä. Hiki virtaili helteisessä säässä. Joihinkin paikkoihin oli laitettu vaijeri kallion kupeeseen kiinni pitämistä varten, mutta hankalissa paikoissa oli myös vahvat kaiteet, joten vaijeriin ei tarvinnut turvautua. Ylhäällä rinteessä oli näköalapaikka, josta oli erityisen jyrkkä pudotus alaspäin.

555 – kopio

Kävimme putouksen yläosassa ja siellä oli enemmän virtausta. Osa vedestä ohjataan putkeen ja alas laaksoon, joten alempana virtaus on heikompaa. Kaunis paikka kuitenkin. Palasimme hiukan loivempaa kiertoreittiä takaisin autolle ja ihailimme muutaman talon pihoja.

567 – kopio

Koko kierroksemme ajan oli kuulunut rinteelle basson jytinä ja ihmettelimme, että kuka soittaa musiikkia niin kovalla. Lähestyessämme kylää, minkä alapuolella automme oli, alkoi jytinä kuulua yhä kovemmin. Niityllä oli jokin musiikkitapahtuma ja kävimme katsomassa lähempää menoa. Orkesteria ei ollut, mutta DJ soitteli siellä ja nuoriso tanssi. He vilkuttelivat meille ja kehottivat tulemaan mukaan menoon. Me kuitenkin tyydyimme jatkamaan matkaa. Aukiolla oli telttoja ja asuntoautoja, joten kyseessä lienee useamman päivän tapahtuma.

Reitille tuli mittaa 6 km ja aikaa meni 2,5 tuntia. Nousua ja laskua oli 300 m.

Iltayöllä alkoi kova ukkonen ja sitä kesti aamuyölle saakka. Pauke, salamointi ja kova vesisade oli melkein jatkuvaa ja kylän paloaseman hälytykset soivat usein. Oliko paloista kysymys, vai vika hälytyksistä? Hyvin kuitenkin kuului hotellille. Parvekkeen alapuolella oleva koira ulvoi ja haukkui kopissaan hätäänsä ukkosen aikana. Ilma hiukan raikastui sateen myötä.

Maanantai aamuna ajelimme moottoritietä Boltzanoon ja luovutimme auton. Taksi vei meidät sujuvasti rautatieasemalle ja siellä jäi vielä aikaa odotella junaa. Asemalla partioi paljon poliiseja ja he menivät aina junan vierelle sen saavuttua asemalle.
Juna oli kohtuullisen täynnä ja matkalaukkujen sijoittelu oli ongelmallista. Meidän toinen laukku mahtui istuinten väliin, mutta toinen piti nostaa taas ylähyllylle. Itävallan puolella vaunuun ilmestyi kaksi poliisia, jotka tarkistivat kaikkien passit tai henkilötodistukset.

Mynchenin rautatieasemalta menimme paikallisjunalla lentokentälle ja odottamaan lentoa Suomeen.
Matkamme oli ihana vaellus- ja maisemaelämys. Junamatka oli hyvä ratkaisu, sillä maisemia näki erittäin hyvin koko matkan ajan. Majoituksemme ylitti odotuksemme muuten, mutta kuumuus oli öisin hankalaa. Päivisin oli lämmintä 25-35 astetta, öisinkin yli 25 astetta. Italian vuoristo ja rinteet ovat jyrkemmät ja jotenkin vaikuttavammat kuin Itävallan maisemat. Talot näyttävät vaurailta ja hyvin hoideltuilta ja autokanta on uutta ja kalliin näköistä. Olemme matkaamme erittäin tyytyväisiä. Seuraava vuoristovaellusreissu suuntautuu ensi kesäkuussa Garmisch Partenkircheniin, Saksaan.

Lisää kuvia löytyy:

Uudet Kotisivuni.org kotisivut