La Palma 2016

Vaeltamassa La Palmalla marraskuussa 2016

img_0101

Saarella on paljon banaaniviljelyksiä

Olimme kolmen viikon (vaellus)lomalla  La Palmalla. Kaksi viikkoa olimme saaren länsipuolella, Tazacorte (Casa Bella) ja viikon saaren koillisosassa, Los Sauces (Manos de Oro).

Olemme käyneet La Palman saarella 11 vuotta aikaisemmin Puerto de la Cruzista käsin. Asuimme silloin pääkaupungissa, Santa Cruz de la Palmassa. Päätimme silloin, että tulemme joskus uudelleen saarelle hiukan pidemmäksi aikaa. Koska työkiireet ovat nyt takanapäin, voimme suunnitella ajankohdan mieleiseksemme.   

img_0918

Suihkulähde Tazacortessa

Tazacorte on pieni kylä, jossa on kaksi suurempaa ruokakauppaa, muutama pienempi ja lukuisa määrä pieniä baareja. Kadut ovat kapeita ja kauniita parvekkeita on paljon. Hylättyjä ja asuttuja rakennuksia on vieri vieressä. Banaaniviljelyksiä on joka puolella, jopa kerrostalojen väleissä keskellä kylää. Tänne ei luultavasti eksy kuin vaeltajakansaa, sillä muut huvitukset lienevät melko vähäiset.

img_0923

Kaunis kuja Tazacortessa

Vaellukset teimme” Landscapes of La Palma and El Hierro” kirjan ohjeilla sekä gps:n avulla.

 1. vaellus: 12. FROM THE MIRADOR EL TIME TO PUERTO DE TAZACORTE

img_0112

Lähtöpaikka satamasta

Kirjan ohjeista poiketen kuljimme reitin väärinpäin, koska asuimme reitin lopun lähellä. Ajoimme Tazacorten satamaan reitin alkuun. Siellä on uimaranta ja huvivenesatama, sekä rannan tuntumassa  hotelleja ja asutusta kahden jyrkänteen välissä. Vaelluspolku ylös lähtee ravintoloiden vierestä. Näimme alhaalta, että rinteellä oli jo useita ihmisiä menossa  ylöspäin tai tulossa alaspäin. Rinne on hyvin jyrkkä ja vaelluspolku on mukulakivinen vanha polku.

img_0694

Kirjassa kehotetaan lähtemään polulle iltapäivällä ja koska olimme keskipäivällä liikkeellä, oli siellä valtavan kuuma. Repussa oleva mittari näytti parhaillaan 38 astetta lämmintä. Polku on hyvin merkattu (minne sieltä voisi harhautuakaan jyrkässä rinteessä) ja mukulakivet ovat tiukasti alustassaan kiinni. Matkalla on joitain vanhoja asumuksia ja kaltereilla suljettuja luolia. Kylään ja läheisille rinteille on kivat näköalat ylös noustessa. Kiipesimme rinnettä reilun tunnin ajan ja ylhäällä päädytään rakennuksen luo. Sieltä pääsee asfalttitietä pitkin ylös näköalapaikalle. Me emme nousseet aivan ylös saakka, koska siellä liikutaan banaani-kasvihuoneiden välissä, eikä sieltä näe muuta. Lähdimme siis takaisin ja laskeuduimme samaa reittiä takaisin.

la-palma-641

Kiva ja hyvin suosittu reitti, missä joku koetteli onneaan myös varvassandaaleissa liikkuen, yksi mies jopa avojaloin. Puheesta päätellen suurin osa liikkujista oli saksalaisia.

Reitille tuli pituutta 4,4 km, nousua/laskua 339 m ja aikaa meni 2 t 30 min

 

 2. vaellus: 10. PICO BEJENADO

12,5 km, 4 t 25 min. Vaatia; nousua/laskua 700 m. Sopii varmajalkaisille ja hyväkuntoisille vaeltajille, eikä sinne pidä lähteä sateella tai tuulisella säällä.

Lähdimme soratietä kohti infotaulua 20 min päässä. Infotaulu löytyi, mutta me menimme hiukan harhaan kirjan ohjeilla, kuten moni muukin näkyi tekevän. No, onneksi vain reilun kilometrin mittainen harhailu. Infotaulun luona ei ole kylttiä, joka osoittaisi, että on lähdettävä vasemmalle soratielle. Sitä kävellään jonkin matkaa ja tie haarautuu. Myöhemmin meille selvisi, että Pico Bejenadolle olisi päässyt myös toista polkua (gps ei ollut vielä silloin ”käytössä”), eli olisimme voineet tehdä ympäryslenkin, eikä edestakaista. Kylttejä risteykseen on ilmeisesti laitettu opaskirjan kirjoittamisen jälkeen. Lähdimme kirjan ohjeilla vasemmalle tietä pitkin. Tie muuttuu myöhemmin poluksi.  

la-palma-650

Polkua saa kiivetä melko pitkään ylöspäin, ennen kuin saavutetaan risteys, josta pääsee oikealle kiertoreittiä takaisin lähtöpaikalle, tai vasemmalle Pico Bejenadon huipulle. Iäkäs mies näytti ottavan suuren kiven päällä torkkuja vaimon syödessä eväitä vieressä. Taivas oli puolipilvessä tai pilvessä nousumme ajan ja vain alkumatkasta näimme hyvin maisemat. Sumua alkoi ilmestyä rinteille loppunousun aikana ja alapuoliset näköalat jäivät peittoon. Ihmisiä oli liikkeellä runsain mitoin, välillä suorastaan ruuhkaksi saakka väistellessämme toisiamme polulla. Päästyämme Pico Bejenadon huipulle, sumu hälveni hetkeksi ja näimme huikean korkealta jyrkänteeltä alas ja viereisille jyrkänteille. Vaikuttava paikka ja onneksi ehdimme vähän aikaa ihailla maisemia.

la-palma-668

Alaspäin lähtiessämme alkoi sumu nousta reilummin, emmekä nähneet paluumatkalla maisemia ollenkaan. Repun mittarin mukaan ylhäällä oli lämmintä vain 9 astetta, joten jouduimme lisäämään vaatetta päällemme. Polku on hyvin säilynyt ja alaspäin oli helppoa tulla.  

la-palma-672

Harmillisesti noussut sumu haittasi maisemien ihailua, mutta reippailusta päivä kävi hyvin ja onneksi näimme maisemat korkeimmalta kohdalta hetken aikaa. Reitti oli gps:n mukaan pitempi kuin kirjassa mainittu ja nousua/laskua oli enemmän. Huomasimme, että n. 15 vuotta vanhan opaskirjan jälkeen on tullut reitille opaskylttejä ym.

Reitille tuli pituutta 14,9 km, nousua ja laskua 830 m ja aikaa meni yht. 6 t.

 

 3. vaellus: 11. CALDERA DE TABURIENTE

12,5 km, 5 h. Vaativa, laskua 1000 m

la-palma-734

 Vaellusopaskirjamme hehkutti kovasti Caldera de Taburienten vaellusta; ” jos et ole viettänyt vähintään yhtä päivää siellä, et ole todella nähnyt saarta ollenkaan”. Lähdimme siis aamusta tälle vaellukselle vuoristoon.

Ajelu Barranco de las Angustias rotkon pohjan parkkipaikalle kiemurtelevaa, kapeaa asfalttitietä pitkin on kokemus sinänsä. Matkalla on infopiste, josta saa neuvoja ja opaslehtisiä. Rotkossa on taksipiste ja siellä nainen kyselee kaikilta tulijoilta, josko he tarvitsevat taksia päästäkseen vaelluksen lähtöpisteelle 1000 m:n korkeuteen ja 10 km:n päähän parkkipaikalta.

la-palma-675

Taksin luona oli kaksi naista odottamassa kyytiä ja heidän kanssaan pääsimme lähtemään kapealle vuoristotielle. Tie on asfaltoitu, mutta se on mutkainen ja kapea.  Pääsimme turvallisesti reitin alkuun,  Los Brecitos. Sieltä on mahtavat näköalat alas, sekä viereisille vuorille. Sää oli aurinkoinen ja lämmin; loistava alku vaelluspäivälle, jonka pituudeksi ilmoitettiin infotaululla 6-7 tuntia. Infossa varoitettiin lähtemästä reitille enää iltapäivällä sen pituuden vuoksi.

la-palma-697

Alkuvaellus on leppoisaa laskeutumista vuoristopolkuja pitkin. Rotkojen pikkusillat ovat hyvässä kunnossa ja reitillä on usein infotauluja, joissa on kuljettu matka ja edessä olevan taipaleen pituus. Näköalat ovat loistavat vuorille ja alas laaksoon; niitä tuli ihailtua ja kuvattua paljon. Alkureitillä ei ollut ruuhkaa muista vaeltajista, mutta ennen puolta väliä tuli runsaasti ihmisiä vastaan lähes loppuvaellukselle saakka, sekä monet ohittivat meidät.

la-palma-690

Ylitimme rotkon pohjan ja pienen virran ensimmäisen kerran hiukan ennen retkeilykeskusta, CENTRO DE CERVICIOS, missä on infomateriaalia, pienoismalli Taburiente vuoristosta sekä muuta rekvisiittaa. Siellä on myös hyvin siistit vessat ja jonkin verran majoitushuoneita. Käväisimme keskuksella ja jatkoimme matkaa. Pian retkeilykeskuksen jälkeen alkaa jyrkkä laskeutuminen rotkoon. Polun jyrkimmät osuudet on vahvistettu sementtiin upotetuilla kivillä. Mietimme, millä sementit ym. tarvittavat on rahdattu sinne korkeuksiin, kun teitä ei ole.

la-palma-737

Jyrkän laskeutumisen jälkeen tullaan rotkoon, jossa on vettä sen verran, että lenkkareilla  ja matalilla vaelluskengillä olisi välillä vaikeuksia ylittää virta. Meillä oli nilkan yläpuolelle yltävät kengät, joten meillä ei ollut ongelmia. Matkalla on rotkon osuus, missä on ruosteista vettä ja virran pohjakin on ruskea. Me emme lähteneet katsomaan putousta, joka olisi ollut melko vaatimaton vähän veden aikaan. Loppumatka vaelluksesta kuljetaan rotkossa ja osin pohjan yläpuolelle tehdyillä poluilla. Kaikki osuudet on merkattu hyvin, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Osa vaeltajista yritti mennä rotkon pohjaa myöten, mutta useimmat joutuivat palaamaan takaisin ja kulkemaan polkua pitkin. Loppumatka on hiukan tylsä kuljettava, mutta kokonaisuutena vaellus on todella hieno. Yli puolen välin vaellusta on niin mahtavat maisemat, että vertaansa hakee.

la-palma-765

Meillä meni aikaa 6,5 tuntia, laskua oli gps:n mukaan 1102 m ja nousua 272 m. Matkan pituudeksi tuli 19,3 km, joten kirjan arvio meni kovasti pieleen.

 

4. vaellus:  8. LOS CANARIOS – VOLCAN DE SAN ANTONIO – VOLCAN DE TENGUIA – FARO DE FUENCALIENTE JA TAKAISIN

la-palma-774

16 km, 4 t 20 min. Maltillinen, laskua ja nousua 700 m.

Lähdimme ajoissa aamulla ajelemaan saaren etelä kärkeen, Fuencalienteen. Matkalla näimme runsaasti metsäpalon vaurioittamia puita rinteillä. Talot on ilmeisesti korjattu, koska niissä ei paljon jälkiä näkynyt. Aluskasvillisuus on alkanut virota ja erityisesti helakan vihreitä liljakasveja oli noussut paljon. Puissa oli osittain vihreää, osittain ruskeaa ja palanutta.

Fuencaliente/Los Canarios kylän alapuolella on turistien infokeskus, Centro de visitantes. Sinne on 5 e pääsymaksu ja samalla saa parkkeerata alueelle. Aamulla oli hiljaista ja vain muutama auto parkkipaikalla.

la-palma-768

Aamulla oli hiukan viileää ja tuulista, joten kevyt pitkähihainen vaate oli laitettavaa päälle. Lähdimme laskeutumaan kiemurtelevaa polkua alamäkeen. Mustia lintuja (variksia?) lenteli parvena lähimaastossa. Koska maaperä on vulkaanista, oli polullakin mustaa, jalan alla herkästi pyörähtävää hiekkaa. Ympärillä on maaseutua viljelyksineen, hylättyjä suurin osa. Lähempänä merta on banaaniviljelyksiä. Osa matkasta kuljetaan soratietä pitkin. Tien vierellä on kraatereita, joihin voi tutustua lähemmin. Tuulisella säällä varoitellaan reunoille menosta ja tälläkin kertaa tuuli todella vinhasti.

la-palma-780

Alueella liikkuu hyvin paljon turisteja ja osa näkyi käyvän myös kraatereiden reunoilla katselemassa. Polku lähtee laskeutumaan kohti rantaa, missä on majakka, Faro de Fuencaliente. Katsoimme majakalle päin rinteeltä, emmekä lähteneet laskeutumaan alas kovan tuulen vuoksi. Maisemat näki hyvin myös ylhäältä päin. Palasimme takaisin infokeskukselle. Oikaisimme yhden mutkan nousemalla rinnettä polkua pitkin. Sora kuohuu jalkojen alla, joten sauvoista oli kovasti apua noustessa. Tiellä oli huomattavasti helpompi liikkua. Alue on varmaan vulkaanisista ympäristöistä kiinnostuneille kiva paikka, mutta meille riitti lyhennetty vaellus tässä ympäristössä.

la-palma-782

Kävimme infokeskuksessa, jossa on valokuvia viinin puristamosta ja havainnekuvia tulivuoren purkauksista, joita tälläkin saarella on koettu. Puolen päivän aikaan oli parkkipaikalla runsaasti autoja ja ihmiset kävivät keskuksen yläpuolella olevalla näköalapaikalla ihailemassa maisemia.

Palasimme kiemurtelevaa, kapeaa tietä pitkin takaisin hotellille. Tiellä tehdään parannustöitä; kiemuroita oikaistaan ja tietä levennetään.

Reitille tuli pituutta 7 km, nousua/laskua 466 m ja aikaa meni 3 t

 

5. vaellus: 13. TIJARAFE – PORIS DE CANDELARIA – EL JESUS – TIJARAFE (mukaellen GPS:lle lataamamme reitin kanssa)

Lähdimme aamusta ajelemaan kohti Tijarafea, josta vaelluksemme lähti. Kiemurainen asfalttitie nousee jyrkästi rinnettä pitkin ja matkalla on hajanaisesti taloja, sekä banaanikasvustoja. Matkalla oli sattunut kolari hetkeä aiemmin. Paikalla oli raivausmiehistöä, poliiseja ja ambulanssi. Meidät ohjattiin ohi paikan lasinsirujen peittämällä kadulla. Auton renkaat säilyivät onneksi ehjinä. Tijarafeen saavuttuamme katsoimme gps:ltä, missä kannattaa etsiä parkkipaikka.

Olimme löytäneet gps:lle ladattavaksi kivan tuntuisen reitin jatkoksi rannalla käynnille, ettei tarvitse tulla samaa reittiä takaisin. Sää oli helteinen jo aamutuimaan ja meillä oli runsaasti juomista mukana, sekä peittävää vaatetta varalla.

la-palma-789

Reitti lähtee Tijarafesta ja jatkuu harvaan asutulle maaseudulle. Täällä on reitit hyvin merkattu ja risteyksissä on merkit myös suunnalle, minne ei pidä lähteä. Myös suuntaviittoja on laitettu hyvin kaikkiin risteyksiin.

 

la-palma-810

Rannalle laskeudutaan ensin rosoista, epätasaista kalliopolkua ja lopuksi jyrkemmin kivettyä polkua. Näköalat ympäristöön ovat jylhät ja melko karut. Haukka liiteli yllämme ja laskeutui hiukan alapuolellemme valopylvään päälle. Saimme siitä jonkinlaisen kuvankin otettua. Laskeuduimme alhaalla Poris de Candelariassa aivan rannalle, missä on asumuksia kallionkielekkeen alle rakennettuna.

la-palma-835

Ainakin osa on asuttuja, ilmeisesti lomakäytössä. Rannalle vie hyvin jyrkkä sementoitu ja kivetty polku. Vettä alueelle tulee kalliolla risteilevistä vesijohdoista ja yksi vesivessakin (reikä lattiassa) oli rinteessä. Melko alkeellisia rinteeseen kaivettuja asumuksia oli myös useampia ja muutama niin korkealla seinämässä, että sinne on vaikea päästä.

Asumusten yläpuolella on pieni parkkipaikka ja siitä lähtee hyvin jyrkkä, osin sementoitu, tie kohti El Jesusta. Lähdimme sitä nousemaan gps:n reittiä pitkin, emmekä palanneet takaisin suoraan  Tijarafeen. Sää alkoi olla hyvinkin helteinen, joten vettä kului ja hiki virtasi. Noustuamme puolisen kilometriä jyrkkää tietä pitkin tulimme näköalapaikalle, josta pääsee joko tietä pitkin El Jesukseen tai polkua pitkin alas rannalle.

la-palma-848

Lähdimme houkuttelevaa polkua alas rinteelle. Polku on ajoittain hyvinkin jyrkkä ja siihen on tehty muuraamalla tai kivistä rakentamalla rappusia. Alhaalla rotkossa on muutamia loma-asumuksia, joita ilmeisesti käytetään, koska pihat olivat siistejä. Vastapäiseltä rinteeltä laskeutuu hissivaijeri, joka on ruosteinen. Vaijerin alapuolella on keskeneräinen rakennus, jonka sisällä on melko suuri, muurattu reunus, jonka päällä on ristikko ja varoitustaulu (myrkkykaasut). Emme nähneet kaivannon pohjaa, mutta sinne oli rakennettu tikkaat. Meille jäi arvoitukseksi, mikä oli rakennuksen ja syvän ”kaivon” tarkoitus. Näytti siltä, että rakennus oli aloitettu vuosia sitten ja jäänyt kesken.

la-palma-854

Rantakalliolla oli perhe viettämässä aikaa ja myös vaeltajia oli viilentämässä uimalla oloaan. Rinteillä oli paljon vaeltajia menossa jompaan kumpaan suuntaan. Lähdimme kiipeämään jyrkkää polkua kohti El Jesuksen kylän reunaa. Onneksi siellä sai kulkea varjossa, sillä aurinko porotti ja repussa olevassa mittarissa oli aurinkoisella alueella 36 astetta lämmintä.

Rinteeltä päästyämme kävelimme osin asfalttia, osin mukulakivipolkuja pitkin kohti El Jesusta. Rinteillä on enimmäkseen banaaniviljelyksiä, kuten tällä puolen saarta kaikkialle. Kuljimme kauniin rotkon kautta Tijarafeen. Tätä vaellusta voi suositella maisemien ja hyvin polkujen, sekä opasteiden vuoksi. Vaikka helle vaati veronsa, isänpäivän vaellukselle lähtö kannatti.

  la-palma-870

 Reitille tuli pituutta  14 km, nousua 896 m, laskua 920 m, yht 6t 40min

 

6. vaellus:    TIJARAFE CIRKULAR

Etsimme gps:lle ladattavaksi mielenkiintoisen vaellusreitin, jota opaskirjassamme ei ole. Lähdimme aamupäivällä etsimään reitin alkua, vaikka vuorilla oli pilvistä ja näytti satelevan. GPS:n reittiohjeissa ei kerrota reitin lähtöpaikkaa, joten jouduimme sitä etsimään. Muutaman yrityksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti El Pinaria. Gps:n mukaan lähenimme reittiä vähitellen. Kapean vuoristotien varrella oli harvakseltaan taloja ja ylöspäin ajellessa alkoi ympäristö olla vehreämpää kuin alhaalla. Löysimme reitille El Pinarissa ja laitoimme sadeasusteet päällemme, koska vettä ripsutteli. Emme malttaneet jättää reitille lähtöä väliin, vaan ajattelimme, että ainakin jonkin matkaa patikoimme.

la-palma-887

Lähdimme El Pinarista reitille kohdasta, missä opasteviitassa on lukema Torre del Time, 3,6 km. Polun varrella on runsaasti mehikasveja, kaktuksia ja kananrianvanavalvattia.

la-palma-899

Polku on hyväkuntoinen ja helposti kuljettava. Aurinko ilmestyi melko pian taivaalle ja sadevaatteet joutivat reppuun. Ylemmäs noustessa on paljon sekä hylättyjä, että käytössä olevia viiniviljelyksiä. Oikealla näkyy melkein koko ajan merelle päin asutusta. Kyltiltä Torre Del Time 0,8 km alkaa hyvin jyrkkä nousu rosoista kalliopohjaa pitkin kohti jyrkännettä. Tässä vaiheessa saimme hiukan vettä niskaamme. Ylhäällä näköalapaikalla, Torre Del Time, oli metsän raivauksessa työskentelevää miesporukkaa tauolla.

la-palma-939

Mekin katselimme näköalapaikalta huimaavan kauniita näköaloja alas rotkoon ja vastapäiselle seinämälle. Jo tämän vuoksi kannatti kiivetä jyrkänteelle. Lähdimme eteenpäin viininviljelysten vieritse kohti Hoya Grandea. Matkalla voi kurkistaa useampaan kertaan jyrkänteen reunalta alas.

Nousu on melko rankkaa ja välillä jouduimme laittamaan taas sadevaatteet päällemme. Jyrkkää rinnepolkua mutkitellessa tulee herkästi kuuma ja onneksi sade lakkasi, että saimme ottaa hiostavat sadeasut pois. Onneksi sade ei vienyt näköaloja, kuten sumu usein vie. Puuskuttamisen jälkeen saavuimme Hoya Grandelle, josta on myös huimaavat näköalat alas rotkoon ja vastapäiselle seinälle.

la-palma-959

(Lunta huipuilla)

Tästä olisi voinut jatkaa vielä ylöspäin Rogue de los Muchachosille, mutta sinne olisi ollut yli 8 km matkaa. Lähdimme siis rankalle alamäkiosuudelle, jossa mennään mutkitellen polkua pitkin harjanteella. Harjanne on raivattu palolinjaksi ja siellä oli puukasoja, jotka olivat ilmeisesti olleet kauan metsässä. Mietimme, miksi puut oli pinottu sinne. Rinteellä oli koirien kuvilla varustettuja pieniä tauluja. Onko alueella metsästysaikaan tavallista runsaammin koiria, vai mitä tauluilla haluttiin kertoa. Laskeuduttuamme riittävän kauan polvet nitisten alamäkeen, saavuimme El Pinariin ja autolle. Polun varrella on valkoisia , pieniä observatorion kupuja. Majoitusta tarjoavia apartamentoksia oli myös.

la-palma-964

Ihana maisemareitti, joka palkitsi raskaan nousun ja laskun näköaloillaan. Reitti oli yhdistelmä useammasta virallisesta reitistä, mutta me teimme sen gps:ään lataamallamme ohjeella.

Wikiloc reitti: Tijarafe Circular

Reitin pituus 9,7 km, liikkumisaika yht 4 t 45 min. Nousua 649 m ja laskua 646 m.

 

Keskiviikko 16.11

Meidän muuttopäivä saaren toiselle puolelle kolmanneksi viikoksi.  Olimme Tazacorten majoitukseemme hyvin tyytyväisiä. Aurinko paistoi hyvin lämpimästi lähtiessämme puolilta päivin ajamaan Santa Cruzin kautta Los Saucesiin. Saari on Santa Cruzin ja Los Saucesin välillä hyvin erilainen kuin toisella puolella saarta. Kalliot ja vuoristot ovat hyvin rosoiset ja tie kaartelee hyvin jyrkästi seinämillä. Tunneleita on hyvin usein. Vanhat tiet, joita pitkin on ajettu ennen tunneleiden rakentamista, ovat vielä osin ajettavina, osin suljettuina. Tunnelit ovat tuoneet liikenteeseen aika paljon ajansäästöä. Ennen Los Saucesiin tuloa on pitkä silta hyvin korkealla rotkon yllä. Tämä sillan muistimme edelliseltä matkaltamme. Kylästä ei meinannut löytyä parkkipaikkaa ja sitä etsiessämme jouduimme hyvinkin kapeille kaduille.

Los Saucesissa tapasimme majoituksemme omistajan kirkon luona. Rouva ei puhu sanaakaan englantia, mutta pääsimme kuitenkin hyvin yhteisymmärrykseen siitä, että hän ajaa edellämme talolle.  Ajoimme kylästä melko pitkään alamäkeen banaaniviljelysten keskellä. Lopulta katu tuntui vain jyrkkenevän kovasti ja pääsimme lomakotimme luokse.

la-palma-974

Talo on aivan kadun vieressä ja toisella puolella myös tie jonkun kotiin. Muuten talo on aidattu, mutta yläpuolella on vanha, käytöstä poistettu korkea talo, joka toimii aitana siltä puolen. Esitekuvista on tämä ruma talo rajattu hyvin pois. Eipähän tullut siltä puolelta ainakaan melua.

Rouva esitteli meille talon ja näytti tabletilta englanniksi käännettynä tärkeimpiä tiedettäviä asioita. Maksoimme majoituksen loppumaksun ja rouva lähti pois. Muuten talo on aivan ihana ulkokukkineen ja vanhan aikaisine ilmeineen, mutta erillistä makuuhuonetta ei ole, mitä luvattiin esitteessä. Se oli pienoinen pettymys, sillä nykyisin emme halua majoittua enää yksiöihin. Tässä on sängyn ja keittiötilan välillä vain ritiläsermi, joka ei ääntä eristä.

 

 7. vaellus: CIRCULAR LAGUNA DE BARLOVENTO – LOS TILOS – LOS SAUCES

Päätimme lähteä gps:ssään ladatulle reitille Los Saucesin kylän liepeiltä. Reitti on yhdistelmä useammasta opaskirjoissa olevasta reitistä. Etsimme lähtöpaikkaa ajamalla pari kilometriä Barloventon suuntaan. Reittimerkinnät osoittivat lähtöpaikan ja olimme laittamassa auton parkkiin tien vierelle, kun vastaan tulevasta kuorma-autosta miehet viittoivat meille, että ei siihen. He näyttivät viereiselle jyrkänteelle ja huomasimme, että sieltä oli vastoittain tullut maanvyörymä tielle saakka ja se oli korjattu pois. Kiitollisina miehille siirsimme auton toiseen paikkaan. Kokemattomana olisimme varmaan jättäneet auton hiukan arveluttavalle parkkipaikalle.

la-palma-990

Sää oli lähtiessämme pilvinen, mutta ei vielä sateinen. Lähdimme vaellusreitille kohdasta Barlovento 4,6 km jyrkästi ylämäkeen. Alkureitti oli ryteikköinen ja kostea ja mietimme, että niinköhän siitä pääsee menemään. Ylärinteellä näimme korjausporukkaa.

la-palma-1000

Porukassa ollut nainen asettui mielellään poseeraamaan kuvatessamme korjaustöitä. Polun kunnostus pitää sisällään kasvuston karsintaa ja ylimääräisen maan poistamista mm. vesijuoksujen kohdilta. Nousimme seuraavalle ajotielle kivaa maastopolkua pitkin ja kuvasimme lähistön viljelyksiä ja kylänäkymää.

Reitti jatkui niin jyrkkään ylämäkeen teitä ja kujosia pitkin, että melkein tuntui että varpaat koskettavat kohta polvia. GPS:lle ladattu reitti meni talojen ohi poiketen virallisesta reitistä. Yhdestä talosta ryntäsi suuri joukko räkyttäviä koiria lähellemme. Tällä saarella on ollut yllättävän vähän irtokoiria kylissä tai pihoissa. Noustessamme erittäin raskasta ylämäkeä pääsimme kadulle, missä iäkäs nainen seisoi omalla pihallaan. Häntä nauratti puuskuttamiseni ja hikinen naamani. Hänen talonsa kohdalla oli valtava hortensiapensas ja muitakin suuria pensaita tien varrella.

la-palma-1022

Tämän jälkeen alkoi loppumattomalta tuntuva metsätaival. Yhä vain nousevaa ajotietä pitkin jatkoimme tavattoman tylsää taivaltamista. Saavuimme Laguna de Barloventon suurelle vesialtaalle, missä on vain pohjalla vettä. Kohta altaalta lähdettyämme tajusimme, että polku on sama, jota vaelsimme Los Saucesista kohti Barloventoa 11 vuotta takaperin. Olimme merkanneet kirjaan, että reitti on tylsä ja pitkä metsätaival ja sitä se oli edelleen.

la-palma-1032

Matkan varrella on hyvin vähän nähtävää. Hylättyjä ja osin viljeltyjä tontteja, ”vesitalo” ja suljettu veden tuloon liittyvä luola. Olimme hyvin pettyneitä, että osauduimme uudelleen tälle reitille. Ainoa näköalapaikka oli ennen Los Saucesin kylää ja sieltä olikin hyvät näköalat alas viljelyksille ja Los Tilokseen menevälle tielle.

la-palma-1045

Vasta aivan lopussa putkahdimme metsätieltä Los Saucesin kylään. Metsässä oli useissa kohdissa ristejä, joissa oli ollut vastoittain kukkalaitteita. Liittyykö vainajien muistopäivään, vai kuinka.

la-palma-1043

Tallustelimme kylän jyrkkiä katuja pitkin ja vielä ulkopuolelle auton luokse. Kylläpä oli ihanaa heittää vaelluskengät jalasta pitkän, alun jälkeen tylsän ja raskaan vaelluksen päälle.

Kävimme omassa kylässä etsimässä paikkaa, missä olisimme voineet syödä. Kaikki näyttävät olevan nurkkabaareja, joissa miehet istuvat, mutta ruokapaikoilta ne eivät näytä. Näitä pikkubaareja on melkein asumattomissa paikoissa ja aamuaikaisesta saakka siellä istuu miehiä. Yhteen baariin menimme jo sisälle, mutta vahva tupakan/sikarin haju ajoi meidät pois sieltä. Löysimme siistin baarin ja siellä näkyi olevan saatavana ruokaa. Tarjoilija kertoi, että ruokaa saa vasta seitsemän jälkeen ja kello oli vasta viisi. 

 18 km, kokonaisaika 6 t 50 min, josta liikkeellä 6 t 14 min. Nousua 884 m, laskua 889 m.

 

 8. vaellus: PICO DE LA NIEVE – ROQUE MUCHACHOS reitti osittain 

Katselimme aamulla toiveikkaina vuoristoon, josko pääsisimme vaeltamaan Pico de la Nieven rinteille. Sää näytti kohtuulliselle, joten päätimme lähteä ajamaan vuoristoon.

Ajelimme ensin pääkaupungin liepeille ja sieltä kohti vuoristoa.   Saimme ajella melko lailla yksin, koska tuohon aikaan ei ole vielä turistiliikennettä. Alle 2000 m:n korkeudessa alkoi näkyä lunta varjoisissa ojissa ja vuorten syvänteissä. Ajelimme ensin Rogue Muchacosille, missä on tähtien tutkijoiden rekvisiittaa (observatorio).

la-palma-1061

Sieltä olisi lähtenyt yksi gps:lle ladattu reitti, mutta emme lähteneet sille, koska tiekävelyä olisi ollut runsaasti. Ylhäällä on karut ja avarat maisemat ja siltä puolelta saarta näki alas merelle saakka. Palatessamme takaisin Pico de la Nieven lähtöpaikalle, oli turistiliikennekin jo vauhdissa. Useita bussillisia turisteja ihaili maisemia näköalapaikoilla. Kanarian pyitä oli muutama tiellä ja ne kipittivät vauhdilla bussien tieltä.

Olimme tämän alkureitin kulkeneet 11 vuotta takaperin. Nousimme ensin metsän sisällä ja sitten avarissa maisemissa kohti Pico de la Nieven jyrkänteelle. Lunta oli alkureitillä jonkin verran polun varrella.

la-palma-1068

Päästyämme huipulle siellä oli huvittava näky opasteviitan luona. Opastepylvään päällä istui korppi, joka ”rupatteli” vaeltajan kanssa. Se ei pelännyt ihmisiä ja antoi tulla hyvin lähelle. Paavo antoi korpille vähän leipää ja se hyppäsi kivelle aivan lähelle ja otti leipää kädestä.

la-palma-1076

Mietimme, että kuinkahan leveä sen kerjäysreviiri on. Päästessämme seuraavalle etapille, näköalapaikalle, korppi odotteli jo siellä.

Näköalapaikalta oli kauniit näkymät rotkoon, missä ei ollut pilviä. Rannikon suuntaan olimme pilvien yläpuolella, joten kovin pitkälle ei näkynyt. Lähdimme kävelemään kohti Muchachosia harjanteen päällä kulkevaa polkua pitkin. Aurinko paistoi ja näköalat olivat huimaavan kauniit rotkoon.

 

la-palma-1102

Kävelimme polkua kuusi kilometriä ja lähdimme takaisin. Lataamamme reitti olisi palannut asfalttitietä pitkin, mutta halusimme kulkea polkua pitkin. Kerjäävä korppi oli poistunut paikaltaan, mutta haukka lenteli taivaalla.

 

Reitti oli melko raskas, mutta näköalat kauniit. Paljon muitakin vaeltajia oli liikkeellä.

11,85 km,5 t 20 min. Nousua 635 m, laskua 623 m.

Päätimme, että menemme ensimmäiseen ravintolaan syömään, mikä kohdalle osuu. Matkalla ohitimme ihmisiä, jotka keräsivät tien varrelta kastanjoita. Ensimmäisen ravintolakyltin kohdalla kaarsimme parkkipaikalle, missä oli autoja aika paljon. Ravintola oli paikallinen ja siellä oli jonkun lapsen 4-vuotis syntymäpäivä juhlat menossa. Muutenkin paikalla oli paljon ihmisiä ja henkilökunta juoksi vauhdilla. Pöydät olivat kolhiintuneita ja muutenkin sisustus oli konstailematonta. Ruokalista oli myös englanniksi ja saksaksi ja tilasimme grillattua kanaa, ranskan perunoita ja mojo-kastiketta. Kana tuotiin pöytään astiassa, jossa oli alla hehkuvia hiiliä ja kanat ritilän päällä. Ruoka oli tavattoman hyvää ja vaikka otimme lisäksi caputsinot ja juomat, lasku oli vain 19 e. Jos tämä ravintola olisi majapaikkaamme lähempänä, kävisimme siellä useamminkin.

 

 9. vaellus: 1. FROM THE MIRADOR LA TOSCA – GALLETOS

la-palma-1113

Polku kulkee ensin maaseutumaisemissa rotkon yläpuolella. Rotkon reunoilla on kauniita taloja, joiden pihoilta on pudotukset rotkoon. Polun varrella on paljon vihreää kasvustoa, mutta tähän aikaan ei kukkia juurikaan ole. Kaunis kallioseinämä on reitin puolessa välissä ja sieltä on kauniit näköalat merelle saakka.

 

la-palma-1130

Polku liikkuu rotkon seinämää alas ja toista ylös, useita kertoja ennen Galletoksen kylää. Muutama koira yritti irrottautua riimuistaan päästäkseen lähemmäksi.  Ennen Gelletoksen kylää on todella syvä rotko, jossa saa hikoilla lämpimässä säässä.

 

la-palma-1163

Juuri, kun luulet tulevasi kylään, onkin edessä vielä yksi, onneksi loivempi rotko. Talot on rakennettu jyrkänteiden korkeimmalle kohdalle. Ennen Galletoksen kylään saapumistamme oli rotkon pohjalla luolassa jonkun nukkumapaikka; makuupussi ja ohut patja.

 

la-palma-1165

Päätimme, että palaamme autolle taksilla, jos sellaisen saamme kylään. Olemme vaeltaneet niin paljon tällä reissulla, että emme halunneet enää palata samaa reittiä takaisin ja tietä pitkin matkaa olisi varmaan monin verroin enemmän. Laskeuduimme ensin kylässä katua pitkin alaspäin ja ihailimme maisemia. Palasimme talon luokse, missä oli seinällä taksin numero ja tilasimme kyydin. Kylässä näytti olevan vanhuksia paikalla ja osa liikkui kyynärsauvojen kanssa. On melko raskasta kulkea liikuntaesteisen jyrkillä kaduilla. Taksi tuli ajallaan ja pääsimme nopeasti auton luokse. Tie autolle oli vielä pidempi, kuin osasimme aavistaakaan. 6 km kävellen rotkojen kautta, mutta taksikyytiä saimme varmaan parikymmentä kilometriä.

6 km, 3 t, 36 min. Nousua 329 m ja laskua 568 m.

 

la-palma-1128

 La Palman saari on ihanteellinen vaellussaari hyvin merkittyine reitteineen ja sääkin suosi meidän vaelluksiamme. Tällä matkalla tuli saari koluttua joka puolelta, joten sinne ei tarvitse enää palata. Olemme tyytyväisiä kolmeen lomaviikkoomme ja vaelluksiimme. Seuraava lomamme suuntautuu kesäkuussa -17 Italian Dolomiiteille.

 

Lisää kuvia löytyy: http://tuulanjapaavon.galleria.fi

Uudet Kotisivuni.org kotisivut