Vaeltamassa Teneriffalla 2018

Vaeltamassa Teneriffalla 2018

TENERIFFA, APAT. CASABLANCA, 18.3 – 8.4.2018

Majoituimme Casablancassa kolmeviikkoisen lomamme ajan. Olemme olleet hotelliin tyytyväisiä. Tämä on Teneriffalla 11. kerta.

Lähdimme vaellukselle Tenon puolelle. Osittain olemme kulkeneet tämän reitin, mutta lähdimme kuitenkin, koska useimmat polut olemme jo kulkeneet jossain vaiheessa.

1. vaellus:  Erjos – El Palmar 20.3
Aurinko paistoi bussimatkalla ja ajattelimme, että kylläpä on hieno vaellusilma. Jäimme bussista 1000 m:n korkeuteen meren pinnasta ja aurinko paistoi edelleen. Lähtiessämme reitille, nousi sumu hetkessä ja vei kaikki näköalat, sekä tuuli teki sään viileäksi. Laitoimme sadetakit päälle, huput korville ja niin päästiin matkaan.

Erjoksesta lähtiessä on viljelyksiä ja alas varmaan hyvät näköalat, mutta niitä emme nyt nähneet. Alkumatkan reitistä on osa laatoitettu ja tehty mm. pyörätuolilla liikkuminen helpoksi. Laatoitettu polku päättyy näköalapaikalle, mistä olisi ollut kirjan mukaan kauniit näköalat metsäisille rinteille.
Matka jatkuu metsätietä pitkin aika tylsästi, sillä kovin paljoa sieltä ei näe, vaikka olisi ollut kirkas ilma. Tylsää tallustelua maltillisesti laskevaan alamäkeen kesti reilun tunnin ajan. Muutama vastaantulijakin tavattiin ja yksi pyöräilijä.

Päästessämme El Palmarin yläpuolisille rinteille, sää selkeni nopeasti ja saimme ihailla näköalaa alas rinteille.

Polun varrella on runsaasti keltaista kukintoa tähän aikaan keväästä ja kauniit näkymät vuoristoon, sekä alas El Palmarin laaksoon.

Matkasimme bussilla kiemuraista tietä  El Palmarista Buenavistaan. Sieltä pääsee noin tunnissa takaisin Puertoon. Kiva vaelluspäivä alun sumusta huolimatta.
Pituutta tuli n. 12 km, laskua 726, nousua vain 71 m ja aikaa kului 3,5 t.

2. vaellus: Puerto – Santa Ursula 23.3
Lähdimme Puertosta meille ennestään tutulle kävelyreitille kohti Santa Ursulaa. Kylä on rinteen päällä ja sinne on noustava polkua pitkin. Kävelimme tämän reitin 15 vuotta takaperin, joten jotain muistimme reitistä.

Aluksi liikutaan banaaniviljelysten keskellä. Siellä on myös hyljättyjä pengerryksiä ja mietimme, kuinka paljon on työtä tehty niidenkin rakennelmien eteen. Reitti kulkee yhden kylän läpi ja lopuksi rinteelle.

Santa Ursulan kylässä etsimme bussipysäkin ja ajattelimme, että kohta se bussi tulee, koska siellä oli jo yksi mies odottamassa ennen meitä. Tulihan siihen vähitellen kolme naistakin, mutta bussi tuli vasta n. 45 minuutin odottamisen jälkeen paikalle. Vaihdoimme bussia Orotavassa ja pääsimme Puertoon. Sää oli tänään helteinen.

3. vaellus:  Restaurante Fleytas – Restaurante Fleytas 26.3
Lähdimme bussilla Teno vuoristoon, lähelle Erjoksen kylää. Bussimatkalla paistoi aurinko jonkin verran, mutta pilvistä oli enimmäkseen. Jäimme Fleutas-ravintolan luona pois bussista ja lisäsimme vaatetta, koska siellä tuuli kovasti ja oli 12 astetta lämmintä. 

Olemme kävelleet tätä reittiä 10 v aiemmin ja silloin alue oli mustan ja karun näköinen vastoittain olleen maastopalon vuoksi. Luonto on korjannut palon jäljet ja siitä kertovat vain mäntyjen ja kanervien runkojen osittainen mustuus.
Kävelimme gps:lle ladatun reitin mukaan, mikä poikkesi edellisen kerran reitistämme. Tuulen ja kylmyyden lisäksi alueella oli sankka sumu, joten näköalat jäivät näkemättä melkein koko matkalta.

Vain hetkeksi sumu hälveni ja näimme kaunista rotkoa ja pienen kylän alapuolellamme. Loppumatkalla liikuttiin kivalla metsäpolulla, joka ei liene aktiivisen kunnostuksen piirissä, sillä tien yli kaatuneita puita ei ole raivattu.

Piti hiukan kumarrella ja loikkia puiden yli ja ali. Kauniisti sammaloituneita puita ja kiviä oli myös ihailtavana.

Ehdimme juuri oikeaan aikaan bussipysäkille ja pääsimme nopeasti takaisin Puertoon. Eipä tästä päivästä jäänyt palkkioksi kuin liikunnan ilo ja pienen hetken näkyvä maisena.

4. vaellus  Arona – Roque del Conde – Arona 28.3
Katselimme aamulla säätiedotusta eri puolille saarta. Katsoimme kahta vaellusta päivällemme, toinen Anaga-vuoristossa ja toinen eteläisellä puolella saarta, lähellä Los Cristianosia. Vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi. Jo lähtiessä näytti olevan sumuista ja La Lagunasta lähdettäessä Anagan suuntaan, päätimme kääntyä kohti eteläistä saaren päätä. Vilkkaan tien varrella oli pellolla kaksi härkävaljakkoa töissä. Vahvoja, ruskeita härkiä parivaljakkoina. Tällaista emme ole täällä aiemmin nähneet. Koska yleisöä ei ollut, ei liene ollut kyseessä vanhojen työtapojen näytöskään. Emme voineet jäädä kuvaamaan vilkkaan liikenteen vuoksi tätä erikoisuutta.

Eteläisellä puolella suunnistimme Aronaan, mistä lähtee kiva vaelluspolku läheiselle vuorelle. Perillä oli etsittävä parkkipaikkaa jonkin aikaa, sillä jokainen mahdollinen paikka oli täynnä autoja. Lopulta paikka löytyi huoltamon pihalta.

Sää oli aurinkoinen ja suorastaan tukahduttavan helteinen, mutta ilmassa oli calimaa ja sen vuoksi näkyväisyys rajallinen. Kävelimme hyvin merkattua polkua rotkon kautta kohti vuoristoa.

Näkyväisyys oli huono ja pölyisen, sekä hiostavan ilmanalan vuoksi oli tukalaa liikkua. Jätimme lenkin kesken ja palasimme autolle. Lenkille tuli pituutta muutama kilometri. Ei näytä oikein sää suosivan meidän vaelluksia tällä kertaa.

5. vaellus:  La Caldera – Urkupillireitti 30.3
Lähtiessämme reitille paistoi aurinko ja oli kohtuullisen lämmintä. Käveltyämme n. tunnin ylöspäin polkua, nousi “ystävämme” sumu ja satoikin pienen hetken.

Sumun seassa kävelimme yli puoleen väliä reittiä ja kun aurinko hiukan pilkahti, lähdimme samaa reittiä takaisin (tiesimme reitin lopun olevan enimmäkseen yksitoikkoista, jyrkkää metsä kävelyä).

Ajatuksena oli, että jos sumu hälvenee, niin näemme kauniit näköalat. Hetken ajan näkyi Teide luminen huippu, mutta muuten oli sumuista ja aurinko hävisi sumun taakse. Samaa sumusarjaa siis tämäkin vaellus.

Alhaalle päästyämme oli lämmintä 12 astetta ja navakka tuuli. Alueelle oli tullut paljon perheitä nauttimaan vapaapäivästä. Osalla oli telttakatos retkipöydän päällä, joten pieni sumusadekaan ei haitannut. Perheillä oli paljon ruokaa ja meluisaa yhdessä oloa.

6. vaellus:  Casa Forestal de Anaga – Valle Brosque 1.4

Sää näytti suosivan, joten vuokrasimme auton ja lähdimme vaellusreitille Anagaan. Tälle reitille yritimme jo keskiviikkona, mutta calima vuorten yllä esti aikeemme. Ajelimme nyt mutkaisia teitä metsän keskellä Casa Forestaliin.

Reitti löytyi tallennettavaksi gps:lle. Ajelimme asfalttitien varrelle ja lähdimme metsäpolulle. Polun varrella on vihreiksi sammaloituneita kanervapuun runkoja, sekä kiviä, joten metsä näyttää satumetsältä. Askelmat on kaivettu maahan ja vahvistettu lankuilla ennen saapumista tien ylitykseen.

Sen jälkeen polku on hyvin jyrkkä ja vieriväinenkin osittain. Metsän keskeltä ei ole näköalaa minnekään. Noin puolen tunnin metsäisen osuuden jälkeen alkaa aukea rinne ja rotkon pohjalla näkyy kylä.

Kauempana näkyy ylärinteelle Santa Cruzin satamaan saakka. Rinnepolku on jyrkkä, mutta näköalat kauniit vuoristoon ja kukkiville rinteille. Violettia, punaista ja keltaista kukkaa, sekä mehikasveja pitkin kallioiden seinämiä.

Alempana rinteellä on sekä hylättyjä, että viljelyksessä olevia tontteja. Rotkon pohjalla on virtaavaa vettä ja syvänteitä ja sammakoiden äänet seuraavat kulkijaa.

Polun käännöksessä on pieni kylä, jossa on muutama talo ja pieniä viljelystontteja. Emovuohi kulki ylväästi lankkusiltaa pitkin roikkuvine utareineen.

Koiria haukkui talojen pihoissa raivoisasti. Polku risteilee heinikon ja kasvuston seassa ylämäkeen ja välillä ylitetään rotkon kosteaa pohjaa.

Rinteellä kasvaa keltakukkaisia pensaita ja kimalaisten pörinää riittää. Polku on ajoittain hyvinkin umpeen kasvanut, mutta onneksi piikittömillä kasveilla. Punertavan ruskeaa heinää kasvaa paljon tällä alueella.

Polku nousee vähitellen takaisin asfalttitielle ja autolle.
Kirjassa oli maininta, että tämä on leppoisa vaellus, mutta meidän mielestämme melko rankka pitkine laskuineen ja nousuineen. Ihana päivä, sillä aurinko paistoi melkein koko ajan, eikä sumu pilannut näköalaa.
Pituus 10 km, nousua/laskua 700 m, aikaa meni taukoineen5 t

7. vaellus:  Santiago del Teide – Masca 3,4
Aurinko porotti täydellä terällä lähtiessämme vaeltamaan Santiago del Teidestä. Kaksi pienoisbussillista vaeltajia oli lähdössä samaan suuntaan ja ohjattujen vaellusjoukkojen tapaan ihmiset menivät vauhdilla rinteeseen. Näimme heitä muutaman kerran heidän taukojensa aikana, mutta kovaa vauhtia he pitivät. Me kuljemme rauhallisesti ja pidämme kuvaustaukoja usein.

Polku lähtee kylän läheltä ja mutkittelee kivikkoisessa rinteessä ylöspäin. Keltaisia pensaita kasvaa paljon rinteillä ja näkyvyys on hyvä koko nousun ajan taaksepäin Santiago del Teiden kylään. Ylhäältä on näköala myös Mascan rotkon suuntaan. Sumuakin nähtiin, mutta meidän reitillä se ei haitannut näköalojen ihailemista.

Polku lähtee vähitellen laskeutumaan Mascan suuntaan. Polun varrella on paljon kukkivia pensaita ja kasveja tähän aikaan.

Loppupätkän olemme kulkeneet joskus aiemmin, mutta eipä se haitannut.

Olimme lähdössä Mascan suuntaan loppupätkää, kun huomasimme, että sieltä lähti bussi meidän suuntaan päämääränään Buenavista. Päätimme jäädä odottamaan bussia, emmekä laskeutuneet Mascan kylään rotkon pohjalle. Pääsimme bussilla kätevästi Buenavistaan ja matkalla muistelimme polkuja, joita olimme sillä puolella kulkeneet vuosien mittaan.

Buenavistasta oli lähdössä heti bussi Puertoon ja matkalla vaihdoimme vielä kerran bussia Icod del Vinosissa. Bussin kuljettaja oli auttavainen ja neuvoi meille bussin, joka oli juuri lähdössä kohti Puertoa. Se oli paikallisbussi, joka kierteli kaikki kylät, mutta eihän meillä ollut minnekään kiire.
Oikein hyvä vaellus ja sääkin oli loistava.
Pituutta 7,8 km, nousua 331 m, laskua 492 m, aikaa meni 3,5 t

8. vaellus:  Cirkular Vilaflor 5.4
Tämän reitin latasimme gps:ään ja ajelimme autolla reitin alkuun Vilafloriin.
Katsoimme kylässä gps:ssän reitin alkua ja suuntasimme parkkipaikalle mahdollisimman lähelle kylän laidalle. Lähdimme kävelemään kylästä pois päin vilkkaan tien reunaa, mutta melko pian pääsimme soratielle, joka johtaa pois kylästä.

Alue on tavattoman karua ja kivistä. Aidat on tehty kivistä ja suuria kiviröykkiöitä oli myös viljelysten keskellä. Osittain viljelykset ovat hylättyjä. Hautausmaa näkyi kylän lähellä. Reitti eteni aluksi viljelystonttien keskellä ja vain unikot antoivat väriä maisemaan.

Muutama traktori ja maastoauto oli liikkeellä kivikkoisella tiellä. Meidän ohitsemme riensi saksalaisten vaeltajien joukko ja näimme heitä vain pienen matkan ajan edessämme. He melkeinpä hölkkäsivät saksalaisten tapaan eteenpäin.

Metsän keskellä liikkuminen oli tylsää, mutta sitten päädyimme rotkon pohjan kautta viljelysten keskelle. Kanarian pyitä pyrähti polun varrelta lentoon ja säikäyttivät meidät oikein kunnolla. Viljelyksiä oli osittain myös rotkon pohjalla, joten tulvia siellä ei liene kovin herkästi. Seuraavaksi suuntasimme taas kivisten peltojen keskelle ja kohti valtavan suurta vesiallasta.

Onneksi ehdimme alta pois, kun suuri joukko mönkkäreitä rynnisti tietä pitkin. Korkeat pöly- ja hiekkapilvet seurasivat pöristelijöitä.
Loppumatka kuljettiin jotain virallista vaellusreittiä viljelysten ja metsän keskellä kohti Vilafloria.

Välillä oli hyvinkin jyrkkiä pudotuksia polun vieressä.

Tämä reitti sopii kuitenkin korkean paikan kammoisillekin, sillä aivan pudotusten reunoille ei tarvitse mennä.

Kylän läpi tallusteltuamme kävimme vielä baarissa syömässä.
Ajelimme ruokailun jälkeen Teiden kautta takaisin Puertoon ja kävimme Teiden lähellä ravintolassa kahveilla. Kiva vaelluspäivä helteisessä säässä. Pituus 14,4 km, nousua/laskua 567 m, aika 5,5 t

Kaksi ensimmäistä viikkoa olivat sään suhteen huonoja eli vaellukset eivät oikein onnistuneet. Viimeinen viikko oli sitten oikein hyvä ja vaelluksetkin onnistuivat paremmin.
Seuraava vaellusmatkamme suuntautuu kesäkuussa Saksaan, Garmisch Partenkircheniin.

Lisää kuvia: https://tuulanjapaavon.galleria.fi/kuvat/

Uudet Kotisivuni.org kotisivut